Viimeiset viikot olin niin kiireinen Filippiineillä etten ehtinyt kirjoittaa blogiani. Matkani teemana viimeisillä viikoilla oli tutustua eri maakuntiin. Nyt olen kotona Suomessa ja lisäilen muutaman kirjoituksen. 

“Myrskyn sattuessa bicolilainen pelastaa ensin chilipensaan sitten vasta talonsa” - filippiiniläinen vitsi. Juuri purkautunut Mayonin tulivuori on Bicolin alueen symboli. Ruoka on tulista, voimakkaan makuista ja ravinteikasta. Maanviljelyksessä lannoitteita ei käytetä. Mayon pitää maan hedelmällisenä purkautumalla säännöllisesti. “Tästä syystä isälläni on 12 lasta” - naureskelee bicolilainen ystäväni Mutta ruuasta… Paikan erikoisuus on Bicol expressin ainesosina on vain liha (kana tai possu), äyriäisiä ja chiliä. Lihaa ja chiliä on suunnilleen yhtä paljon ruuassa. Turisteille ateria myydään kookosmaidolla laimennettuna. Ruoka on saanut nimensä siitä, että kun ruokaa laittaa suuhun se polttaa niin paljon että sen nielaisee heti mahaan, Bicol express. Herkkua.

Herkkua

Tulisuus näkyy myös ihmisten luonteessa. Tapasin energia-alan ammattiliittoja. Toinen liitoista oli taistellut liiton aseman virallistamisesta ja neuvotteluoikeudesta työpaikalla. Työnantaja vastusti. Työtaistelutoimena liitto järjesti aseistetunlakon. Liitto oli lakon aikana jäsenenä äärikommunistisessa ammattiliittokeskuksessa, nyttemmin liitto jäsenenä maltillisemmassa keskuksessa. Lakko kesti kaksi vuotta ja sähkön jakelua oli tuon ajan poikki. Kukaan ei kuitenkaan kuollut lakon aikana, koska liitto valitsi lakkojohtajaksi henkilön jonka lähisukulainen oli johtavassa asemassa alueen armeijassa. Nerokasta. Lakon aikana liitto vakuutti työnantajansa asiakkaat että on heidän etunsa että liitto saa virallisen aseman yrityksessä ja asiakkaat sähköä. Loppujen lopuksi asiakkaat painostivat työnantajaa virallistamaan liiton. Nerokasta.

Mayon purkautuu kerran kymmenessä vuodessa. Vuori on saanut nimensä sanasta kaunis, maganda. Tarinan mukaan vuori on kahden rakastavaisen hauta, jotka saivat surmansa mustasukkaisen kilpakosijan keihäistä. Vuori on uskomattoman kaunis! Yövyimme parin kilometrinpäässä turva-alueelta, tosin pari päivää tämä jälkeen turva-aluetta laajennettiin tännekin saakka. Varsinaista purkausta en päässyt näkemään mutta aamyön hämärässä näin vuoren huipulla punaisena hehkuvaa laavaa.

Mayon

Tarkoitukseni oli osallistua Legazpissa julkisen alan ammattiliittojen tasa-arvoseminaariin. Seminaari peruttiin koska evakuoituja Maionin asukkaita alettiin kotiuttamaan kunnan työntekijät joutivat töihin. Tapasin kuitenkin Legazpin kaupunginjohtajan. Hän kertoi että koska ovat tottuneet purkauksiin, itse purkausaika ei juurikaan muuta arkirutiinia kaupungissa. Tosin turisteja on paljon. Evakuointi maksaa kaupungille 1,6 miljoonaa pisoa päivässä ja turistit tuovat 2,6 miljoonaa pisoa päivässä. Työllistävin osa purkausta on kotinsa ja maansa menetettyjen asukkaiden uudelleen sijoittaminen. Eniten hän pelkäsi uusien tulvien vievän kaupunkilaisten koteja.

Muistikorttini ja nettiyhteyteni teki tenän. En siis pystynyt päivittämään blogiani jouluna ja muistikorttini hävitti synttäribileiden ja joulun kuvat

Syntymäpäivänäni vein toimistolle synttärikakun ja söimme sen lounaan jälkeen jälkiruokana. Illaksi menin leffaan ystäväni Guian kanssa. Tullessamme leffasta Guia sanoi että hänen täytyy käydä toimistolla illalla klo 22.30. Kun menimme toimistolle tajusin, että minulle oli järjestetty ylläribileillä. Neukkarissa oli kakkua, herkkuja, juotavaa ja karaoke laitteet. Oli ihan käsittämättömän kivat bileetJ

Jouluaattona menin keskuksemme johtaja Reyn perheen luo vieraaksi. Kävimme kirkossa keskiyön messussa, söimme ja nautimme olostamme. Reyn naapurissa asuva Juha tuli juttelemaan mulle jouluaamuna. Ihan kuin olisin joulupukin nähnyt. Tajusin etten ollut nähnyt suomalaista 6 viikkoon. Matkasimme joulupäivänä maaseudulle Tiatong kaupunkiin Reyn vaimon sukulaisten perhetapaamiseen. Minua kohdeltiin kuin prinsessaa juhlavieraana. Joulunhenki oli aivan sama: perheen kanssa yhdessäolo ja ylensyöminen. Käsittämätöntä oli ilotulitteiden ampuminen koko ajan.

Ihan en suomalaiseen joulutunnelmaan päässyt 25 asteen helteessä ja aasialaisten herkkujen ääressä. TOP3 ikävöinnin aiheet Suomen jouluun:

1. Perhe

2. Lumi

3. Lanttulaatikko

Usein hyvät työnantajat antavat ahkerille työntekijöilleen joulubonuksia. Näin tekee myös filippiinien hallitus, myöntämällä 10 000 pison eli n. 150 euron bonuksen työntekijöilleen.  Mutta postilaitoksen johto on päättänyt toisin. Laitos ottaa rahat vastaan hallitukselta mutta suunnittelee antavansa vain 1 000 pisoa eli n 15 euroa työntekijöilleen. Eikä johto ole halukas keskustelemaan asiasta. Työntekijät ovat kärmeissään ja ymmärrettävästä syystä. Tilannetta hankaloittaa se että julkisella sektorilla ei täällä ole lakko-oikeutta.

Vierailin Metro Manilan alueen Postin työntekijöiden liiton palaverissa. Aiheena oli mielenosoituksen järjestäminen presidentin linnaan, kirje presidentille on lähetetty ja toimitettu jo aiemmin. Ihailin päättäväisyyttä mielenosoituksen järjestelyissä. Luottamusmiehille jaettiin vastuualueet vierailla kaikissa postitoimistoissa kutsumassa jäsenet erikseen mielenosoitukseen ja järjestösihteeri ilmoittaa maakuntien yhteyshenkilöille että järjestävät omilla paikkakunnillaan mielenosoitukset saamaan aikaan postitoimistojen edessä.  Kilpaileva ammattiliitto on järjestämässä vastaavaa mielenosoitusta joten “me” järjestämme seuraavana päivänä paljon PALJON isomman mielenosoituksen. Kokouksen lopussa luottamusmiehet olivat sen verran suivaantuneita että lähtivät porukalla yrityksen johtoa tapaamaan.

Mielenosoitus järjestettiin ja paikalla oli yli 2 000 postilaista. Bonukset eivät nousseet ja postilaisten perheiden lahjasukat jäivät taas tyhjilleen…

Työntekijöiden oikeuksien puolustaminen on liitoille tärkeää kaikkialla. Työntekijän oikeuksien puolustamine ei aina ole ihan niin yksinkertaista kuin ajattelisi. Länsimaalaisena ajattelen että jos työnantaja loukkaa työntekijäoikeuksia se on väärin ja oikeuslaitos on viime kädessä tuo oikeuden julki. 

Tapasin toimistollamme kaksi naista jotka niputtivat papereita kokoushuoneessa. Minulle kerrottiin että voit mennä auttamaan heitä. Auttaessani papereiden niputtamisessa sain tietää että he ovat jäseniä jotka on irtisanottu laittomasti. Työpaikkani juristi on valmistellut asiakirjoja oikeudenkäyntiä varten viikon verran. Niputimme haastepaperin ja todistusaineiston kopiot asianosaisille ja oikeuslaitokselle. Pääsin mukaan oikeuslaitokselle papereiden vienti reissulle. Ensin tapasimme notaarin kadulla ja saimme tarvittavat leimat kaikkiin 14 paperinippuun. Veimme osan papereista postitettavaksi ja osan oikeuslaitokselle. Jäsenet maksoivat hallintokuluja oikeuslaitoksella noin puolen vuoden palkan verran. Harvalla jäsenellä on tähän varaa.

Kysyin kollegaltani mikä on jutun voittomahdollisuudet. “Juttu on sisäänsä selvä. Voitamme jutun 90% varmasti ja 10% häviö mahdollisuus johtuu mahdollisesta teknisestä virheestä. Mutta vain jos tuomaria ei ole lahjottu. Viime aikoina lähes kaikissa jutuissa tuomari on lahjottu.”

Notaarin vastaanotolla kadulla

Kauneusihanteet ovat kulttuurisidonnaisia mutta ihmetyttää kuinka päälaelleen ihanteet voivat muuttua.  Suomessa ihaillaan ruskeaa ihoa. Naiset, ehkä miehetkin, tummentavat ihoaan itseruskettavilla voiteilla. Täällä tv-shopissa mainostetaan ihoa vaalentavia voiteita, joilla naiset vaalentavat kasvonsa. En tiedä kumman voiteen tulos näyttää irvokkaammalta.  Henkilökohtaisesti kun uskon luonnonkauneuteen ja tyydyn siihen että geenini ovat minulle antaneet vaalean pisamaisen ihon.

Vaaleuden lisäksi täällä ihaillaan pituutta. TV-shopissa myydään selkärangan venyttimiä, joilla voi pidentää itseään samalla kun katsoo tv-shopista uusia mainoksia. Kivuliaan näköisiä laitteita enkä sitten tiedä niiden turvallisuudesta.

Hoikkuuden ihannoidaan myös täällä, mutta se liitetään ensisijaisesti seksikkyyteen. Ei terveyteen kuten Suomessa. Mutta hoikkuus on suhteellista. Euroopassa käytän pääsääntöisesti S-kokoisia vaatteita. Täällä XXL vaatteet ovat minulle liian pieniä.

Tuntuu niin hämmästyttävältä saada lähes päivittäin imartelevia kommentteja vaaleasta ihostani ja sinisistä silmistä. Samalla kun minä jaksan ihastella filippiiniläisten siroutta, vaalean ruskeaa ihoa, tummia silmiä, tuuheita paksuja hiuksia ja ennen kaikkea ikuista hymyä kasvoilla…

Keskustelin asiasta kollegani kanssa. “Vastapuolet vetävät toisiaan” hän vastasi filippiiniläisittäin hymyillen.

Herttainen tyttö

Varoitus… Tämä kirjoitus sisältää paljon ammatillista asiaa ja saattaa aiheuttaa turhautumista ei-järjestö ihmisissä. Luultavasti teksti ei kuitenkaan ole kenellekään vaaraksi.

Järjestäytymisaste Filippiineillä on alhainen. Tietolähteestä riippuen 5 - 12% Uskon sen olevan lähempänä 5% Rakenteeltaan ammattiliitot muistuttavat saman kaltaisien maiden ammattiliittoja eli jokaisella vasemman puoleisesta puolueista on omat ammattiliitot ja vasemmisto puolueitahan täällä riittää. Keskusjärjestöjä on 11. Työpaikka tasolla tämä tarkoittaa liittojen välistä kilpailua. Työehtosopimukset ovat täällä työpaikkakohtaisia ja sopimuksen umpeutuessa on tavallista että toinen ammattiliitto tarjoaa työnantajalle toista työehtosopimusta. Ja johan alkaa olla lusikoita sopassa. Keskusjärjestötasolla keskustelu yhteydet ovat melko hyvät.

 Tilanteen korjaamiseksi ammattiliitot ovat rakentaneet strategia. Ideana on luoda suurimmille toimialoille liittojen välille yhteistyötä, myöhemmässä vaiheessa allianssi ja lopullisessa vaiheessa alakohtainen federaatio. Suunnitelma on laadittu jo pari vuotta sitten ja joillain aloilla on perustettu allianssi. Ja muutama ala suunnittelee federaation perustamisen. Moni ala tarvitsee vielä aikaa ja tukea. Strategian toteuttaminen on ammattiliittojen mahdollisuus vahvistua. 

Lapsuudestani muistan hämärästi uutisia Filippiinien vallankumouksesta. Olin silloin 9-vuotias. Tajusin että kysymyksessä oli iso ja merkittävä asia. Mutta konkreettisin asia minkä tajusin vallankumouksesta, oli Imeldan 3 000 kenkäparia.

Filippiinit sijaitsee Kaakkois-Aasiassa ja valtio koostuu yli 7 000 saaresta. Pinta-ala on 300 000 neliökilometriä eli suunnilleen sama kuin Suomella. Populaatio on valtava.  Tarkkaa summaa ei tiedetä. Laskenta tehdään 5 vuoden välien ja välivuosina väkiluku määritetään arvio laskennalla. Vuotuinen kasvu on 1,9 %.  Vuonna 2010 väkiluvuksi arvioidaan 94 miljoonaa, josta 8 - 9 miljoonaa asuu pääkaupungissa Metro Manilassa. Yksi maan ongelmista onkin ylikansoittuminen.

Ja tätä ongelmaa ei ainakaan helpota maan valtauskonto katolilaisuus. Kirkko kieltää ja tuomitsee useimmat ehkäisymuodot, samalla kun perheillä ei riitä ruokaa kaikille lapsille, valtio ei voi tarjota kunnon koulutusta lapsille ja maan luonto ei kestä tätä ihmismäärää. Minun ateistin aivoni eivät tätä ymmärrä.

Kaikki lapset pääsevät julkiseen koulutukseen ilmaiseksi joten 94 % filippiiniläisistä osaa kirjoittaa ja lukea. Virallinen opetuskieli on edelleen englanti joten 70 % väestöstä osaa englantia. Koulutuksen taso on heikko ja luokkakoot järkyttävän suuria. Laadukkaampaa opetusta saa yksityisestä koulusta rahalla. Elämässä menestyminen käytännössä edellyttää koulutuksen saamista yksityisessä koulussa. Vain keskiluokkaisilla perheillä on jonkinlainen mahdollisuus kouluttaa lapsensa yksityisessä koulussa.

Lokakuussa taifuunin jälkiseurauksena suurtulvat valtasivat Manilan. Vesi nousi metrejä ja se nousi nopeasti. Vesi vei mennessään tuhansien, kymmenien tuhansien ihmisten koteja erityisesti slummeista. Samalla tulvat veivät mukanaan myös ihmisiä, eniten lapsia. Suurissa perheissä vanhemmat eivät pystyneet pitämää kiinni kaikista lapsista. Osittain myös siitä syystä että suuri osa filippiiniläiset ei osaa uida.

Joenuoma

Vierailin Manilan slummissa jonka tulva valtasi. Alueella on Toimihenkilöunionin perustama ja ylläpitämä päiväkodin. Lapset koulussa ovat 4 - 6 vuotiaita. Koulu tarjoaa 55 oppilaalle mahdollisuuden opetukseen. Koulussa on vain yksi opettaja Aida. Tulvan aikana vesi täytti myös koulun.

Aida kertoi kiivenneensä oman kotinsa katolle veden alettua nousta. Kun veden nousu jatkui, kyläläiset kerääntyivät päiväkodille, mutta veden nousun edelleen jatkuessa kyläläiset pakenivat vuorille. Seuraavana päivänä he pystyivät palaamaan kotiinsa. Yksikään koulun oppilaista ei hukkunut tulvassa. Koululla ainoastaan oppikirjoja ja työvälineitä menetettiin tulvassa. Kyläläisten järkytys tulvasta oli kuitenkin suuri. Kotiin palattuaan tulva oli vienyt kaiken ruuan kodeista. Kylän lehmä oli kuollut tulvassa joten he keittivät lehmän ja suuri juttu oli että, he söivät sen ilman riisiä.

Kaikki eivät olleet näin onnekkaita. Slummissa olevan katokseen on kerätty 2 000 kotinsa menettänyttä väliaikaisasumukseen. Heillä ei ole muuta kuin omaisuus muovipussissa ja laina sänky. Aasialaiseen kulttuuriin kuuluu, ettei menetystä tai tuskaa näytetä ilmein. Siksi he nauravat ja esittävät onnellisia kuvissa joita otin. Nauraminen on myös aasialainen tapa selviytyä.

Tämä perhe on menettänyt kotinsa ja ehkä osan perheestään.

1.       Julkisuudessa tällä viikolla on eniten puhuttu poliittisista ristiriidoista johtuneesta Mindanaon massamurhasta. Tapahtuma on aivan järkyttävä ja ihmiset täällä ovat kauhistuneita. Massamurhan syitä voidaan hakea jo länsimaiden miehitysajan kansan siirroista… Joukkosurmassa kuoli sattumalta myös paikallisia ammattiliiton jäseniä. Toimistollamme LEARN:ssä tämä puhutti paljon. Poliittiset ristiriidat saattavat heijastua myös terrori-iskuina myös Mindanaon ulkopuolelle.

2.     Filippiinit luokitellaan “ring of fire” alueeseen. Tämän viikonlopun aikana 1200 km päässä Mindanaossa on ollut maanjäristys sarja joista voimakkain on ollut luokkaa 6. Paikallinen media ei ole asiasta maininnut mitään. Ilmeisesti järistykset ovat niin arkipäiväisiä. Kysyin asiaa kollegoiltani ja he vastasivat että siellä maa tärisee aina. Ay-luentojakaan ei keskeytetä maanjäristyksen takia.  Sadekaudella taifuunit ovat riesana. Ilmaston lämpenemisen myötä taifuunien määrä on lisääntynyt ja niitä esiintyy myös sadekauden ulkopuolella. Taifuunien jälkiseurauksena tulevat tulvat. Jokunen viikko sitten Manillassa oli suurtulvat. Edelleen joissain paikoissa näkyy tulvan tuomia talonkokoisia puiden juurakkoja. Slummialueilla tiedetään satojen lasten kuolleen tulvassa. Vierailin tulva-alueella pari päivää sitten ja kirjoitan siitä myöhemmin lisää.

3.       Köyhyys ja huonot elinolot ajaa ihmiset kaikilla mahdollisilla keinoilla, joten taskuvarkaudet ja ryöstöt ovat täällä valitettavan yleisiä. Omalla tarkkaavaisuudella ja käytöksellä voi vaikuttaa tilanteeseen mutta vaara on aina olemassa. Poliittiset ja uskonnolliset ääriryhmät tekevät jonkin verran länsimaisten henkilöiden kidnappauksia, vaativat lunnasrahoja toimintansa rahoittamiseen.

Tästäkin huolimatta ja johtuen, lähden aamulla reippaana marssimaan työväenoikeuksien puolesta!